Takeshi Kitanosta

Takeshi Kitanon uusimmassa elokuvassa Outragessa on kohtaus, jossa kilpailevat ryhmittymät suututtanut yakuzajohtaja menee hammaslääkäriin. Purukaluston korjaus jää kuitenkin tekemättä, kun hoitohuoneeseen hiippaileva Kitanon näyttelemä vihollisgangsteri hyökkää yakuzajohtajan kimppuun ja teloo käsillään olevilla lääkärinvälineillä hänen hampaansa.

Saman elokuvantekijän vuoden 1995 komediassa Getting Any? seurataan puolestaan nuorta miestä, joka yrittää epätoivoisesti päästä sänkyyn kenen tahansa naisen kanssa. Sosiaalisesti toistaitoinen mies ajautuu elokuvan aikana moniin kommelluksiin. Hän muun muassa varastaa jarruvikaisen urheiluauton, tirkistelee näkymättömänä naisten kylpylässä ja muuttuu kärpäseksi aitoon Kärpästen herra -tyyliin.

Outrage ja Getting Any? eivät voisi enempää erota toisistaan. Ne on kuitenkin käsikirjoittanut, tuottanut ja ohjannut sama henkilö, Takeshi Kitano. Koomikkona aloittanut ja vakavasti otettavaksi elokuvantekijäksi päätynyt Kitano tunnetaan kotimaassaan Japanissa lähinnä slapstick-tyyppisestä huumoristaan ja TV-ohjelmistaan, mutta esimerkiksi Euroopassa hänen elokuvansa ovat erittäin arvostettuja. Esimerkiksi vuoden 1997 Hana-Bi – tulikukkia sai Venetsian elokuvajuhlien kultaisen leijonan.

Kitano on monessa mukana. Hän on muun muassa ohjaaja, näyttelijä, käsikirjoittaja, tuottaja, koomikko, kirjailija ja taidemaalari, minkä lisäksi hänen tiedetään toimineen joskus myös laulajana ja harrastavan steppausta. Laaja-alaiset kiinnostukset välittyvät hänen elokuvissaan, joista tärkeimmät ovat kummallinen sekoitus raakaa väkivaltaa, maalailevaa kuvausta ja outoa huumoria. Violent Cop (1989), Sonatine (1993) ja Hana-Bi (1997) muodostavat trilogian, jossa seurataan elämään kyllästyneitä japanilaisen mafian pikkupomoja. Takeshis’ (2005), Kantoku - Banzai! (2007) ja Akiresu to kame (2008) muodostavat puolestaan surrealistisen omaelämäkerrallisen elokuvakolmikon (kts. muutaman vuoden takainen kirjoitukseni aiheesta), joka kertoo Kitanon yrityksistä päästä sinuiksi itsensä kanssa.

Omien rajojen elokuvallinen selvittäminen on ollut Kitanolle välttämätöntä, sillä pelkkä taiteen tekemisen tuoma helpotus ei ole aina riittänyt hänelle selviämiseen elämässä. Hän joutui vuonna 1994 vakavaan moottoripyöräonnettomuuteen, jonka seurauksena puolet hänen kasvoistaan halvaantui. Kitano kuvaili tekoa "itsemurhayritykseksi" ja siitä selvittyään hänen työnsä alkoi saada vakavampia sävyjä.

Suomessakin muun muassa Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaaleilla pyörinyt Takeshis’ sisältää kohtauksen, jossa kaupassa työskentelevä mies nimeltä Kitano kohtaa ylimielisen elokuvatähden, jota kutsutaan niin ikään Kitanoksi. Kaupan työntekijä on kohtauksessa pukeutunut klovniksi. Joku huomauttaa kahden miehen muistuttavan toisiaan, johon elokuvatähti vastaa ivallisesti, ettei hän omasta mielestään näytä pelleltä.

Myöhemmässä Akiresu to kamessa (englanniksi Achilles and the Tortoise) seurataan puolestaan Kitanon näyttelemää taiteilijaa, joka käyttää koko elämänsä taulujen maalaamiseen, mutta ei koskaan onnistu tekemään läpimurtoa. Hän kokeilee lukemattomia eri tyylejä, mutta galleristi toteaa aina hänen olevan ajastaan jäljessä.

Olen harrastanut Kitanon elokuva nyt noin kymmenen vuoden ajan. Pidän sekä hänen nihilistisimmistä gangsterielokuvistaan että hänen humoristisimmista hengentuotteistaan. Kitano viljelee useimmissa filmeissään absurdia komiikkaa, joka vetoaa meihin suomalaisiin esimerkiksi Kummelin ja Studio Julmahuvin kaltaisten televisiosarjojen muodossa. Poikkeuksen sääntöön tekevät Kitanon elokuvat A Scene at the Sea (1991) ja Dolls (2002), jotka ovat sävyltään pelkästään herkkiä.

Takeshi Kitano on tätä kirjoittaessani 65-vuotias. Hän on yllättänyt yleisönsä moneen kertaan, joten tulevan Outragen kakkososan seuraajaksi häneltä on lupa odottaa melkein mitä tahansa. Kitanoa on hankala lokeroida ja hänen elokuviaan on toisinaan myös vaikea ymmärtää. Hänen kriitikkonsa myöntävät kuitenkin pitkin hampain, että Kitano on harvoja japanilaisia nykyohjaajia, jonka elokuvat ovat jo kolmen vuosikymmenen ajan herättäneet maailmanlaajuista kiinnostusta.